"Tahdon jutella vakavasti kanssasi", hän sanoi. "Mitä maailmassa sinä oikein olet toimitellut sitten kuin viisi vuotta takaperin tulit tänne? Oletko tehnyt joitakin tyhmyyksiä? Oletko tehnyt jonkun rikoksen?"
Puhuteltu pudisti päätänsä.
"Voi, ollapa vain kotona taas", kuiskasi hän.
"Vai niin ovat asiat."
"En ole tehnyt mitään rikosta", huomautti Vik kiivaasti, "mutta kumminkin minua ajetaan takaa".
"Poliisiko?"
"Niin."
"Usko asiasi minulle. Voin ehkä auttaa sinua."
Vik tarttui kauhistuneena Asbjörn Kragin käteen.
"Ei, ei, Jumalan tähden. Sinä et vielä voi mitään tehdä. Yhtä minä pyydän sinulta: Kun ratkaiseva hetki on käsissä — itse kyllä ymmärrät, milloin se on käsissä — tee silloin kaikki mitä voit pelastaaksesi minut. Tiedän että siihen pystyt, että olet nerokas…"