Asbjörn Krag nyökkäsi.
— Minä keksin jotain, huudahti Brede. Toiset katselivat jännittyneinä häneen.
— Me olemme kaikki kolme läsnä tuossa hauskassa kohtauksessa, niin voimme olla varmat siitä, ettei mitään tapahdu. Tahtoisinpa nähdä sen liikkeen, jonka voisi välttää meidän kolmelta silmäpariltamme.
Nuori Järven ilmoitti heti suostuvansa ehdotukseen ja Asbjörn Krag kirjoitti pienen lapun johtajalle, jossa hän ilmoitti, että nämä kolme salapoliisia halusivat olla läsnä kohtauksessa. Muutenhan ei voitu taata, ettei nainen saisi tilaisuutta, jolloin hän voisi jättää Thomas Buschille jonkun aseen, murtoraudan, huumauspulveria tai sen kaltaista.
Muutaman minuutin kuluttua tuli johtajan vastaus. Johtaja oli täysin yhtä mieltä herrojen kanssa ja ellei herroilla ollut mitään sitä vastaan, antaisi hän kohtauksen tapahtua heti.
Herroilla ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan ja he lähtivät kaikki kolme tutkintovankilan keskusteluhuoneeseen. Se oli melkoisen suuri huone, johon valo tuli katosta, raudoitettujen ikkunoiden läpi.
Keskusteluhuone oli jaettu kahtia korkealla rautaisella kaiteella. Toisella puolen kaidetta oli ainoastaan yksi puinen tuoli, se oli vangin paikka kohtauksen aikana. Toisella puolen kaidetta oli useampia huonekaluja, pöytä, sohva ja muutamia tuoleja. Tämä osasto oli kävijöitä varten.
Kolmen salapoliisin ei tarvinnut kauan odottaa, kun pieni ovi aukaistiin. Ensin tuli vanginvartija. Hän asettui oven viereen kuin airut. Sen jälkeen tuli Thomas Busch kahden poliisin välissä. Rikoksentekijä oli pyytänyt saada kätensä vapaiksi kohdatessaan morsiamensa, kuten hän varieteenaista kutsui, mutta tämä oli häneltä kielletty. Hänen kasvoillaan näkyi kiukun jälkiä. Mutta kun hän sai nähdä nuo kolme salapoliisia, katosi myrtynyt ilme hänen kasvoiltaan ja hän nyökkäsi rakastettavasti hymyillen verivihollisilleen. Niin hienosti ja ylimielisesti ymmärsi tämä mies vielä esiintyä, että poliisit, vieläpä karski Harald Bredekin, vastasivat tervehdykseen kohteliaasti.
Thomas Busch istuutui tuoliin. Huolimatta siitä, että hänen asentonsa oli pakollinen ja kädet selän takana, oli jotain imponeeraavaa ja eleganttia hänen ryhdissään. Ja hänen päänsä! Se oli ylpeä ja kohotettu! Salapoliisi Asbjörn Krag meni hänen luokseen.
— Minä valitan, että sananne tekevät mahdottomaksi poistaa teiltä kahleet, sanoi hän.