Ensiksi kirjekuori. Se oli ruskea ja hyvin tavallista lajia, jollaisia käytetään konttoreissa.
Paperi, jolle irtileikatut sanat ja kirjaimet olivat liimatut, oli myöskin hyvin tavallista: yksinkertainen neljännesarkki, tiheillä sinisillä viivoilla viivoitettu. Se oli jotensakin paksua ja Asbjörn Krag kiinnitti huomionsa sen vesileimaan. Siinä oli vuosiluku 1904. Kaiken tämän pani hän muistiinsa. Edelleen tarkasti hän jokaista irtileikattua painokirjainta erikseen. Niiden paperi oli valkoista ja kiiltävää, luultavasti jostain aikakauskirjasta. Hän irrotti vedellä muutamia suurimpia kirjaimia ja huomasi silloin, että paperin toisellekin puolen oli painettu. Kirjasimet olivat toiselta puolen hienompia ja oli käytetty goottilaisia kirjasimia. Luultavasti olivat irtileikatut kirjaimet ilmoitussivulta.
Hän irrotti yhä useampia isoja kirjaimia ja huomasi, että kaikkien niiden toiselle puolen oli jotain painettu. Hän luuli tuntevansa tämän hieman omituisen vihkosen.
Hän löysi kaksi saksalaista sanaa. Aikakauskirja oli siis saksalainen. Hän löysi vielä kolme saksalaista sanaa lisää — vieläpä sellaisia sanoja, jotka hän luuli hiljan jossain lukeneensa. Hän mietti ja äkkiä se selveni hänelle.
Kirjaimet olivat leikatut März-nimisen saksalaisen aikakauskirjan viimeisestä numerosta. Hän muisti lukeneensa siitä erään kirjoituksen muutama päivä sitten. Kirjoituksen Darwinismista.
Tästä kirjoituksesta muisti hän sanan, jonka hän nyt löysi irtileikattujen paperipalasten takaa.
— Ei kai ole niin vaikeata löytää, kuka Kvambyssä tilaa tai lukee
Märziä.
Kun Asbjörn Krag neljännestä vailla yksi astui junasta Kvambyssa, oli hän siis jo tehnyt tärkeän havainnon.
Sen vuoksi oli hän erinomaisella tuulella. Ilma oli myöskin mitä parhain. Kirkas, pilvetön taivas, kaukaisuudessa hehkuva syysaurinko, ihana marraskuun ilma, jäätyneet tiet.
4.