Havannasikaari.
Asbjörn Krag oli joku aika takaperin ollut yksityisissä asioissa
Kvambyssä. Hän tunsi paikan siis melkoisen hyvin.
Siellä asui mm. maakauppias, joka oli paikkakunnan ainoa kauppias. Hän oli sitä paitsi kunnallislautakunnan puheenjohtaja ja hänen nimensä oli Eilertsen. Salapoliisi tunsi häntä hieman entuudestaan.
Kauppias seisoi asemalaiturilla, kun Kristiania-salapoliisi hyppäsi junasta. Poliisimies kertoi, että hyvin tavallinen varkausjuttu oli tällä kertaa tuonut hänet Kvambyhyn. Sairashuoneen kassakaapista oli varastettu joku määrä rahaa. Krag ei halunnut antaa mitään muuta selitystä Eilertsenille ja tämä uskoi Kragin selonteon täydestä.
He menivät kauppapuotiin ja Krag pyysi nähdäkseen joitakin sikaareja. Hän oli unohtanut ottaa mukaansa Kristianiasta näitä salapoliisille tarpeellisia esineitä.
Kauppias otti esiin kaikki ne lajit, joita hänellä oli. Krag tutki kaikkia ja valitsi lopulta pari kappaletta, jotka hän pani taskuunsa ja maksoi.
Salapoliisin tarkoituksen ymmärrämme nyt. Hän tahtoi saada varmuuden, oliko kauppiaalla samoja sikareita, joista pieni sikarin lehtinen kenties oli irtautunut.
Mutta niitä ei kauppiaalla ollut. Hänen sikarilajinsa olivat kaikki yksinkertaisempia.
Pientä sikarinlehteä oli Asbjörn Krag, ennen kuin hän lähti
Kristianiasta, lähemmin tutkinut yksityislaboratoriossaan.
Salapoliisi oli yhtä hyvä sikarintuntija kuin kuka tahansa Kristianiassa ja kemiallisten apukeinojen kautta, jotka olivat hänen käytettävänään, totesi hän pian, että sikarin siru oli kuulunut erikoiseen havanna-sikarilajiin, joka oli koko lailla kallis ja jota siis polttivat tuskin muut kun hyvävaraiset ihmiset.