Asbjörn Krag tutki myöskin kauppiaan kirjepaperivarastot, mutta ei hän sieltäkään löytänyt mitään, joka olisi vastannut sitä salaperäistä kirjettä, jonka hän oli saanut.
Asia alkoi tulla sangen salaperäiseksi. Saattoiko olla mahdollista, että kirjeen oli pannut postiin Kvambyssä joku ohi matkustaja tai joku tilapäinen paikalla kävijä?
Vielä oli se mahdollisuus jäljellä, että postimestari saattoi auttaa häntä oikeille jäljille.
Postimestari oli samalla asemamestari. Niinpä meni salapoliisi takaisin asemalle.
Täällä sai hän heti puhua asemamestarin kanssa ja kun tämä valtion virkamies sai kuulla, kuka oli hänen edessään, seisoi hän melkein päällään auttavassa kohteliaisuudessaan.
Asbjörn Krag oli pyytänyt kauppiaan vaikenemaan hänen tulostaan paikkakunnalle ja samaa pyysi hän nyt asemamestarilta.
Sen jälkeen näytti hän hänelle kirjekuoren ja pyysi hänen lausuntoansa siitä.
— Minä näen, että kuori on leimattu täällä, sanoi asemamestari, tarkoin tutkittuaan käsialaa, — muistan varmasti, että olen huomannut näitä ruskeita kuoria ennenkin täällä päin käytettävän, mutta en voi juuri nyt sanoa, kuka niitä on käyttänyt. Tännehän tulee niin paljon kirjeitä, ei ainoastaan tältä paikkakunnalta, vaan myöskin lähiasemalta, Lilleholmista.
Asbjörn Krag merkitsi nimen muistiin.
— Leimataanko Lilleholminkin kirjeet Kvambyn leimalla?