— Kyllä, sillä Lilleholm on vain mitätön pysähdyspaikka, eikä sillä ole omaa postikonttoria. On paljon mahdollista, että kirje on pantu postiin jo siellä, mutta että se on leimattu vasta täällä. Posti lajitellaan nimittäin täällä.
— Tunnetteko käsialan? kysyi salapoliisi.
— En, ja juuri sen vuoksi otaksun, että kirje on kenties Lilleholmista. Postimestarina minä tunnen kaikkien käsialat tällä paikkakunnalla.
Asbjörn Kragilla oli vielä yksi kysymys tehtävänä asemamestarille, ennen kuin hän jätti hänet.
Hän kysyi, oliko paikkakunnalla ketään, joka tilasi saksalaista aikakauskirjaa nimeltä März.
— Ei, ei kukaan täällä eikä Lilleholmissa, vastasi asemamestari. — Ainoat aikakauslehdet, jotka tänne tulevat, ovat joko norjalaisia tai englantilaisia.
Myöskin keskustelusta asemamestarin kanssa oli tulos hyvin kielteinen Asbjörn Kragille. Hän tuli yhä vakuutetummaksi ja vakuutetummaksi siitä, että tuon salaperäisen kirjeen oli kirjoittanut joku mies, joka ei asunut tällä paikkakunnalla. Mutta mistä hän etsisi? Nyt ei hänellä ollut ainoatakaan jälkeä, jota lähteä seuraamaan. Jonkun verran matalamielisenä lähti Asbjörn Krag astumaan kyytiasemalle, josta hän sai hevosen. Hän tahtoi mahdollisimman pian joutua tri Kitschenerin sairaalaan.
Ajomatka kesti enemmän kuin puoli tuntia. Sen kestäessä sai hän kyytipojalta kuulla, että kyytipaikasta oli tilattu katettu vaunu kello seitsemän junalle. Tässä vaunussa piti eräs rikas sairas kuljetettaman sairashuoneelle.
— Ne ovat kamalimpia ajoja, mitä meillä on, nämä ajot hullujen kanssa, sanoi poika, — mutta täytyyhän ottaa vastaan kaikki mitä tarjotaan näinä huonoina aikoina.
— Kuka on tilannut vaunun? kysyi Asbjörn Krag.