Herrat kävelivät yhdessä keskustellen pitkin jäätynyttä hiekkakäytävää.
— Olen ilmoittanut alilääkärilleni, mitä on tapahtunut, sanoi tri Kitschener, — ja hän on sangen kiihottunut siitä, että sellaisia syytöksiä on voitu levittää.
— Mutta syytöksethän eivät lainkaan koske teitä eikä teidän sairaalaanne, väitti salapoliisi vastaan.
— Eivät koske, eivät koske, puhkesi tohtori, — tietysti koskevat ne minuakin. Rohjetaan epäillä minun tieteellistä auktoriteettiani ja koetetaan tahrata minun kunniani.
— Näyttää siltä, että koko juttu supistuu pelkkään alhaiseen pilaan, vastasi salapoliisi, — saammehan nähdä. Meillä on hyvää aikaa.
He menivät tohtorin työhuoneeseen, joka oli täynnä tieteellisiä teoksia. Luuranko seisoi nurkassa.
Asbjörn Krag esiteltiin tohtorin rouvalle, vanhemmalle, rakastettavalle naiselle, joka vaikutti täsmälliseltä, mutta avuliaalta.
— Kun teidän on odotettava junan tuloa, saadaksenne nähdä salaperäinen potilas, sanoi tohtori Kitschener, — on mahdotonta, että ennätätte takaisin Kristianiaan tänä iltana.
— Minun on sen vuoksi turvauduttava teidän vieraanvaraisuuteenne, vastasi Krag hymyillen.
— Siihen olemmekin jo varustautuneet, sanoi emäntä, — mutta meidän vierashuoneemme on korjauksen alaisena, joten teidän on pidettävä hyvänänne mieheni työhuone.