Salapoliisi kumarsi.
— Jos te pelkäätte tuota luurankoa tuossa, niin voimme siirtää sen pois, sanoi rouva leikkiä laskien.
— Rouvani, vastasi Asbjörn Krag, — minä en pelkää edes eläviä ihmisiä.
Mielisairaalan lääkäri hykerteli käsiään. Hän piti siitä, että hänen luonaan oli vieraita.
— Olet kai järjestänyt jotain erikoista päivälliseksi, rakkaani? kysyi hän, sillä sinähän tiedät, että vieraamme on Norjan huomattavin henkilö tällä hetkellä.
— Thomas Buschin jälkeen, huomautti Krag.
Rouva ei vastannut, vaan lähti tohtorin työhuoneesta salaperäisesti hymyillen.
— Nyt me otamme kukin oikein hienon havannasikarin, sanoi hän, — ja jutustamme hauskasti ennen päivällistä. Olkaa hyvä, minä takaan, että ne ovat hyviä.
Asbjörn Krag otti sikarin, katkaisi sen ja sytytti. Hän veti pitkän ja hyvänmakuisen sauhun sikarista, mutta otti sen sitten nopeasti sormiensa väliin ja katsoi sitä.
— Niin, eikö totta, sanoi tohtori, joka kokonaan ymmärsi hänet väärin, — se on erinomainen sikari.