— Minä uskallan vakuuttaa, että sellaista ei ole täällä kahdenkymmenen peninkulman alalla.
Asbjörn Krag tuijotti sekunnin tohtoriin, sen jälkeen sikariin ja kun hän huomasi sen värin ja kummallisen, rosoisen päällyslehden, kasvoi hänen hämmästyksensä kiihkoksi. Mutta hän älysi heti tilanteen ja sanoi täysin tyynenä:
— Tämä on todellakin erinomainen sikaari, herra tohtori, se saattaa minut suorastaan haltioihini.
5.
Kirjeenkirjoittaja.
— Se ilahduttaa minua, vastasi tohtori, — te näytätte olevan sikarintuntija.
— Niin, luulenpa voivani kerskua sillä. Alilääkärikin lausui ihastuksensa sikarin johdosta.
— Onko epähienoa kysyä, mistä olette saanut tämän sikarilajin, herra tohtori? kysyi Asbjörn Krag.
— Olen saanut sen eräältä ystävältä Havannasta, vastasi tohtori, — eräältä nuorelta mieheltä, joka parani hoidossani ja joka sen jälkeen on monella tavalla osoittanut minulle kiitollisuuttaan.
— Tällaisen sikarin, kuin tämä, tuntisin minä tuhansien joukosta, huomautti salapoliisi.