— Tapahtuu niin paljon kummallista ja käsittämätöntä tässä maailmassa, sanoi hän. — Lähetellään salaperäisiä, hävyttömiä kirjeitä ympäri maailmaa ja kokonaiset kirjat katoavat minun kirjoituspöydältäni.
— Oh, mitä tulee tuohon salaperäiseen kirjeeseen potilaasta, sanoi Asbjörn Krag samalla valmistautuen odottamattomaan ja yllättävään hyökkäykseen, jotka olivat hänen erikoisalaansa, — mitä tuohon kirjeeseen tulee, niin on sen kirjoittanut joko joku teidän potilaistanne tai sitten te itse. Samalla silmäili hän tohtoria terävästi.
6.
Sähkösanoma.
Mielisairaalan lääkäri säikähti niin, että hän pudotti haarukan lattialle. Alilääkäri tuijotti sanattomana salapoliisiin. Syntyi kiusallinen äänettömyys. Sitten kuului rouvan livertelevä, kirkas nauru ja salapoliisi yhtyi siihen heti.
Asbjörn Krag oli suuri ihmistuntija. Hän oli äänettömien sekuntien aikana tutkinut tohtorin kasvonilmeitä sangen terävästi. Hän huomasi heti, että se kummastus ja ymmärtämättömyys, joka tohtorissa ilmeni salapoliisin pikaisen huomautuksen johdosta, oli ehdottomasti oikeata.
Rouvan iloinen nauru auttoi hänet tilanteesta. Nyt hukutettiin kaikki pilantekoon.
— Olipa jo aikakin saada kuulla hieman leikinlaskua pöydän ääressä, sanoi rouva koko ajan nauraen. — Mieheni tulee siinä määrin happameksi ja kiukkuiseksi, jos edes paperipalanen katoaa hänen pöydältään, ettei sitä voi kestää.
— Paperinpalanen, vastasi tohtori ja kääntyi vaimoonsa päin, — se ei ollut lainkaan mikään paperinpalanen, Elviira. Se oli vihko, kokonainen kirja.
— Tämä alkaa huvittaa minua, sanoi Asbjörn Krag, — antakaahan olla, kenties minä voin saada selville, kuka on vienyt aikakauskirjan pöydältänne. Onko teillä ollut vieraita hiljattain?