Harald Brede keskeytti keskustelun, joka vain kiihotti häntä.
Samassa tuli vanginvartija takaisin apteekista tarpeiden kanssa. Hänellä oli mukanaan melkoisen pieni pullo, joka sisälsi jotain narkoottista esanssia. Siinä liotti tohtori puhdasta nenäliinaa, jonka hän sitten ojensi Thomas Buschille.
Esanssista levisi pistävä, läpitunkeva haju. Thomas Busch vei nenäliinan nenänsä eteen ja hengitti voimakasta tuoksua. Nenävuoto väheni heti ja kun hän oli hengittänyt esanssia jonkun aikaa, lakkasi vuoto kokonaan.
— Minun täytyy, ikävä kyllä, olla varuillani, sillä vuoto voi uudistua heti. Se tapaa aina tulla takaisin ja kestää, pienin väliajoin, kokonaisen päivän. Te tiedätte varmaankin, herra tohtori, tämänkaltaisten vuotojen latinalaisen nimen?
Tohtori nyökkäsi.
— Tunnen varsin hyvin nämä vuodot, sanoi hän, — ne tulevat äkkiä ja aiheetta, etenkin voimakkaitten mielenliikutusten jälkeen. Olen kuullut, että te olette tavanneet morsiamenne keskusteluhuoneessa ja sehän selittää kaiken.
Harald Brede käveli kärsimättömästi muristen edestakaisin lattialla. Hänellä oli aavistus, että tämän nenävuodon laita ei ollut aivan oikein. Ei kukaan olisi voinut saada häntä vakuutetuksi, että rautaihminen Thomas Busch olisi kärsinyt minkäänlaisista mielenliikutuksista. Nyt kuuli hän Thomas Buschin jälleen puhuvan viennin siirtämisestä.
— Minun mielestäni, sanoi Thomas Busch, — minulla sairaana on oikeus saada vienti siirretyksi huomiseen.
Tohtori oli epätietoinen siitä, miten hänen tulisi menetellä.
— Minä luulen, että se olisi parasta, mutisi hän.