Krag katsoi jälleen kelloaan.
"Tahdon saada varkaan kiinni ennenkuin jätän aseman", sanoi hän.
"Mitä sanotte? Se ei voi olla mahdollista. Kuinka saatte sen siepatuksi? Eikö hän taasen ole kadonnut jäljettömiin?"
"Kyllä, mutta hän ilmaantuu."
"Milloin hän näyttäytyy?"
"Kun sekunttiviisari on saapunut tuohon", sanoi Krag ja osoitti kelloaan.
"Siis puolen minuutin kuluttua", kysyi hän nauraen, "mutta miksi olette laskeneet niin tarkalleen?"
"Siksi", vastasi Asbjörn Krag, "että olen tahtonut uudistaa Kristianian salapoliisin kunnian. Teidän täytyy ajatella, rakas neiti, että kun poliisilta tällä naurettavalla tavalla kerta toisensa jälkeen näin varastetaan, silloin täytyy olla jotain saadakseen tahran pestyksi pois — Mutta miten kalpea olette, neiti", sanoi Krag.
"Se on sangen ilmeistä", vastasi hän, "jospa voisitte aavistaa miten se herra jota niin mainiosti rankaisin, on loukannut minua."
"Oletteko varma siitä", kysyi Krag, "että olette siksi niin kalpea?"