Hän laukaisi, ja tällä kertaa luoti osui oikeaan yläkulmaan.
Nyt kenraali sanoi ainoastaan:
— Sepä hittoa, jatkakaa.
Kandidaatti satutti kolmannen laukauksen vasempaan alakulmaan, ja silmänräpäyksen jälkeen oli viimeinen laukaus oikeassa alakulmassa. Siinä oli neljä kiinnitysnastaa, neljä merkillistä laukausta.
— Jäljellä ei ole, ikävä kyllä, useampia patruunia, sanoi ampumataituri vaatimattomasti, muutoin minä varmuuden vuoksi panisin yhden naulan keskelle.
Kenraali asettui ampujan eteen, pani kädet kupeilleen ja kysyi tuimasti:
— Kuka hitto te oikeastaan olette?
— Nimeni on kandidaatti Storm, vastasi puhuteltu jättäessään kenraalille aseen takaisin. Vanha mies oli vaiti hetkisen. Hän ei keksinyt kiireessään mitään muuta ihailunsa ilmaisukeinoa kuin sen, että pudisti toisen käsiä ja sanoi liikutuksesta vapisevalla äänellä:
— Olen hyvin iloinen siitä, että olette minun vieraanani.
Sali oli savua täynnä, ja ulkopuolelta kuuluva askelten töminä pani aavistamaan, että pommitus oli herättänyt huomiota. Hans Kristianin täytyi lähteä rauhoittamaan huolestuneita. Kartanoon oli tullut uusia palvelijoita, jotka eivät tunteneet kenraalin tapoja.