Krag meni. Luutnantti seisoi takan ääressä ja kuunteli hänen askeliaan, kunnes niiden ääni kokonaan lakkasi. Krag kulki varovasti, jotta ei herättäisi tarpeetonta melua.
Rosenkrantzin piti juuri mennä makuuhuoneeseensa, mutta silloin hän kuuli askelien palaavan. Hän tuijotti jännityksessä oveen. Sen avautuessa hän näki Kragin kasvot pimeästä.
Jotakin oli tapahtunut.
XVII LUKU.
Yövaeltaja.
Luutnantti Rosenkrantz meni ovelle.
— Mikä on? hän kysyi.
— Tulkaa mukaani, vastasi Krag.
— Oletteko nähnyt mitään?
Krag ei vastannut, ja luutnantti tahtoi ottaa lampun valaistakseen pimeätä käytävää, mutta Krag esti sen.