— Mitä neiti tarkoittaa? kysyi hän.
— Tarkoitan, että minäkin tahtoisin kernaasti nähdä kummituksen.
Asbjörn Krag rypisti otsaansa:
— Onko kevytmielinen ystäväni Rosenkrantz säikytellyt teitä, neiti?
Rosenkrantz ymmärsi varsin hyvin hänen tarkoituksensa ja kiiruhti senvuoksi vastaamaan:
— Ei, vaan neiti Louise on kuunnellut palvelustyttöjen juoruja.
Minäkin olen kuullut nuo kyökkijutut.
— Miten hauskaa, jatkoi neiti Louise. — Aivan kuin oikein vanhassa ja viehättävässä linnassa. Ajatelkaapa, kummitus? Onkohan se harmaa nainen vai mikä? Minä iloitsen tästä pienestä säikähdyksestä. Toivon kummituksen olevan niin rakastettavan, että näyttäytyy minulle. Palvelijat puhuvat, että joku kuollut kummittelee. Kukahan se mahtaa olla? Keneksi te sitä luulette, herra kandidaatti?
— Minä en yleensä usko kummituksia, neiti Jerne, vastasi Krag ja läheni häntä hymyillen.
Tyttö meni heti nyrpeäksi.
— Hyi, miten juhlallista ja ikävää, sanoi hän.