Mutta silloin Krag tarttui hänen käsiinsä, katsoi häntä silmiin ja sanoi:
— Jos voin tehdä sillä teille palveluksen, neiti, niin uskon kernaasti kummituksia.
XVIII LUKU.
Insinööri Stener.
Louise neiti katsoi silmänräpäyksen salapoliisiin, nopeasti, tutkivasti, ja tämän ainoan silmänräpäyksen hän oli totinen. Mutta sitten hän jälleen nauroi, löi Asbjörn Kragia leikillisesti käsivarrelle ja sanoi:
— Mutta hyvä herra kandidaatti, mitä te tarkoitatte, enhän minä pakoita teitä mihinkään.
Vähän ajan kuluttua hän läksi huoneesta, ja Asbjörn Krag ja Rosenkrantz jäivät kahdenkesken.
— Te näytätte miettiväiseltä, sanoi salapoliisi. — Onko tapahtunut jotakin ikävää?
— Ei, ei mitään, vastasi luutnantti, mutta minä olen puolen tuntia keskustellut tuon pikku paholaisen kanssa.
— Ja tuolla pikku paholaisella te luultavasti tarkoitatte Louise neitiä.