— Niin. Minä olen aina hieman väsyksissä puheltuani hänen kanssaan. En mielelläni rasita itseäni näin varhain aamulla, ja on todellakin rasittavaa vastailla hänen kokkapuheisiinsa.
Krag katseli ympärilleen.
— Vanhoja tauluja, mutisi hän. — Luultavasti hyvin arvokkaita taideteoksia.
Luutnantti nauroi.
— Tepä olette lystikäs! huudahti hän. — Sanotteko näitä vanhoiksi taideteoksiksi? Tässä on eräs Cézanne, tässä Corot. Kenraalin veli oli taideteosten kokooja.
— Vai niin. Onko tuo muotokuva?
Luutnantti katsoi häneen.
— Kuulkaa, rakas ystävä, sanoi hän, emmekö kernaammin puhuisi jostakin muusta?
— Hyvin kernaasti. Kuinka kauan luulette minun voivan pysyä täällä tuntemattomana?
— Niin kauan kuin itse haluatte.