— Minun ikäisenäni, vastasi kenraali, joka nyt oli rauhoittunut, — ei ole varaa unohtaa loukkauksia. Mutta kas, tuossa tulee kahvi, hyvät herrat. Menkäämme pöytään.
Louise neiti oli tullut aivan hehkuvaksi ja lämpöiseksi puhuessaan teollisuuden ja nykyaikaisten insinöörien puolesta. Asbjörn Krag katsoi häneen ja hymyili. Mutta insinööri Steneristä ei enää puhuttu.
Kun aamiainen oli syöty ja Hans Kristian oli pukenut meluavan ja jyryävän kenraalin, joka meni tapansa mukaan kiertokäynnille talleihin, juttelemaan hieman hevosille, jäi Asbjörn Krag istumaan tupakkahuoneeseen. Louise neiti läksi yksin ajelemaan ponylla ja luutnantti huoneeseensa kirjoittaakseen vihdoinkin kirjeet valmiiksi Pariisissa oleville pikku ystävättärilleen.
Juuri kun Asbjörn Krag ojensi kätensä tarttuakseen sanomalehtiin, ilmaantui Hans Kristian nuorempi ovelle.
— Eräs herra tahtoo puhutella luutnanttia, sanoi hän.
— Ilmoittakaa luutnantille, hän on huoneessaan, vastasi Krag.
Hans Kristian kääntyi ympäri, mutta Krag pysäytti hänet.
— Kuka se herra on? kysyi hän.
— Insinööri Stener, vastasi Hans Kristian nuorempi.