— Vai niin, mitä tahdotte?
— Hevonen on valmis, vastasi hän.
Krag ei ällistynyt tästä vastauksesta, joka jokaisesta muusta olisi näyttänyt tarkoituksettomalta. Hän ei tiennyt mitä mies tarkoitti, mutta yhtäkaikki hän sanoi:
— Hyvä on.
Mies lähestyi ovea.
— Miten olette tullut tänne? kysyi Krag.
Mies hymyili omituista hymyä ohuilla, rumilla huulillaan.
— Ovista luonnollisesti, vastasi hän.
— Minä en tunne teitä, sanoi Krag, ja saatte antaa minulle anteeksi, mutta mielestäni puheessanne on merkillinen sävy.
— Minä olen kartanonhoitaja tässä talossa, herra luutnantti, vastasi toinen. — Hans Kristian on pyytänyt minua hankkimaan hevosen ratsastamista varten. Minä olen tullut tänne ilmoittamaan, että hevonen on valmis. Siinä kaikki.