— Minä tiedän sen.
— Hyvä. Niinpä teen heti erään epähienouden. Rakastatteko Louise neitiä?
Rosenkrantz liikahti. Tämä suora kysymys oli hänelle nähtävästi vastenmielinen. Mutta hän vastasi:
— En voi ymmärtää, miten tämä kuuluu asiaan. Mutta koska tiedän, ettei teitä vaivaa yksityisluontoinen uteliaisuus, tahdon vastata teille toistamalla mitä aikaisemmin olen sanonut: Minä en itkisi, vaikkakin saisin yksin matkustaa Pariisiin.
— Kun nyt tämä asian puoli, sanoi Krag pannen painoa sanoilleen, on selvä, saatan siirtyä lähimpään. Koukku, joka kannatti taulua, on todennäköisesti viilattu poikki tänään. Kuka on saattanut sen tehdä, kuka pääsee isoon saliin?
— Kuka palvelija hyvänsä.
— Oikein. Mutta kellä palvelijalla hyvänsä ei ole etua tällaisen asian tapahtumisesta.
— Minä en saata ymmärtää, että tällaisesta asiasta olisi etua kenellekään, ja siksi saatte minun puolestani epäillä ketä hyvänsä.
— Ensiksi meillä nyt on Hans Kristian, sanoi Krag.
— Hänet voitte huoleti jättää laskelmista pois.