Salapoliisi nousi, heitti paperossin pois ja laittautui lähtemään.
— Ylipäänsä, sanoi hän, on tässä vielä joukko salaisuuksia ratkaistavana.
— Vielä? kysyi luutnantti hymyillen. — Oletteko kenties jo ratkaissut monta salaisuutta?
— En monta, vastasi Krag, mutta muutamia. Jääkää hyvästi, paroni, näemme toisemme huomenna. Ja huomenna alkaa tutkimusteni toinen osa.
— Olette siis suorittanut loppuun ensimäisen osan?
— Niin, siitä puuttuu vielä eräs pikkuseikka, mutta siitä luulen suoriutuvani huomenna aamupäivällä.
Rosenkrantz ei saattanut olla jälleen hymyilemättä.
— Te olette ihmeellinen mies, Asbjörn Krag, sanoi hän. — Te puhutte tutkimuksista. Saanko kysyä, mitä nämä tutkimukset ovat olleet?
— Tärkein osa on nyt melkein suoritettu, vastasi Asbjörn Krag järkähtämättömän vakavana. — Se on se osa, jota minä sanoisin kotitutkimukseksi.
— Todellakin; mutta mehän olemme aina olleet yhdessä, enkä minä ole huomannut, että te olisitte tehnyt vähintäkään muuta kuin minäkään, nukkunut, kävellyt hieman, syönyt, tupakoinut, jutellut, mielistellyt Louise neitiä.