Krag avasi isoon saliin vievän oven, ja molemmat miehet menivät hiljaa sinne.
Luutnantti Rosenkrantz peräytyi askelen ikäänkuin olisi nähnyt kummituksen.
Asbjörn Krag jäi seisomaan ja tuijotti eteensä.
Keskellä suuren salin lattiaa lepäsi haamu pitkällään.
Heikon valaistuksen vuoksi salapoliisi ei voinut päättää, oliko se mies vai nainen.
Hän meni lähemmäksi, ja Rosenkrantz seurasi perässä.
Haamu näytti lepäävän hengetönnä, molemmat kädet ojennettuina, kasvot tulijoihin päin. Pään yläosan peitti harmaa päähine.
Nyt salapoliisi näki, että se oli nainen… Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli polvillaan naisen vieressä, käänsi hänen kasvonsa valoa kohti, painoi päänsä hänen rintaansa vasten ja kuunteli sydäntä.
— Hän elää, sanoi hän.
Rosenkrantz seisoi kuin kivettyneenä tajuttoman naisen ääressä.