Krag ei välittänyt mitään nuoresta tytöstä; sensijaan hänen huomionsa kiintyi kokonaan taulun ympärillä oleviin jälkiin. Hän oli huomannut lumen tähteitä, askelten merkkejä, ja kun hän yhdisti toisiinsa tämän seikan sekä sen, ettei nuoren tytön kengissä ollut vähintäkään lumen jälkeä, ei hänen ollut vaikeaa päättää, että joku vieras henkilö oli äsken ollut huoneessa.
Krag aikoi mennä Louise neidin luokse ja puhutella häntä, mutta juuri silloin hänen huomionsa kiintyi ulkoapäin kuuluvaan meluun. Joku ovi avattiin ja suljettiin taas.
Krag meni eteiseen ja tuli juuri paraiksi nähdäkseen pitkän olennon viitta yllä astuvan sisälle. Olento, jolla oli päähine korvilla ja punaliekkinen lyhty kädessä, ei nähnyt häntä heti. Hän aikoi mennä eteiseen, mutta pysähtyi äkkiä, kun Krag lausui hänelle terävästi:
— Kuka te olette?
Viittapukuinen katsahti ylös. Nyt Krag tunsi hänet.
Se oli agronomi Bringe, jonka hän aikaisemmin oli kohdannut luutnantti Rosenkrantzin huoneessa ja joka jo oli herättänyt hänen mielenkiintoaan.
— Mitä te teette täällä? kysyi Krag.
Agronomi vastasi viipymättä:
— Luulin kuulleeni sisältä melua ja näin valon leimahtelevan ikkunoissa, siksi päätin tulla katsomaan. Meitä on määrätty pitämään silmämme auki näinä aikoina.
— Onko teillä ulko-oven avain?