— On.
— Eikö olisi järkevämpää, että herättäisitte Hans Kristianin, sensijaan että itse kiertelette taloa tähystelemässä?
— Miksipä syyttä herättäisin vanhan miehen. Ensin tahdoin nähdä, oliko todella jotakin tekeillä, ja sitten kyllä ehtii hänet herättää. Hän ei tosiaankaan ole paljoa nukkunut viime aikoina, siksi suuri levottomuus on ollut kartanossa.
Asbjörn Krag katsoi tutkivasti mieheen. Hänessä oli herännyt merkillinen epäluulo, vaikka hän oikeastaan ei kyennyt itselleen selittämään mistä tämä epäluulo johtui.
— Kaiketikaan ei kuitenkaan ole mitään tekeillä? kysyi mies.
— Ei mitään mikä tekisi teidän apunne tarpeelliseksi, vastasi Asbjörn
Krag.
— Ei, ei. — Mies heilutti ikäänkuin nolona lyhtyään. Minähän tarkoitin vain hyvää.
— Niin, sitä ei kukaan epäile.
— Voinko siis lähteä?
— Odottakaahan vähän. Laskekaa lyhty tuohon.