— Nukkuu kyllä. Ei kukaan ole kuullut mitään.
— On, Gabriel Bringe, vastasi Krag, mutta minä lähetin hänet jälleen nukkumaan.
— Onko hän nähnyt minut?
— Ei.
Louise neiti katsoi seinään.
— Mutta onko tämä taulu otettu pois?
— Se putosi itsestään eilis-iltana.
— Itsestään?
Krag nyökäytti päätään.
— Sepä oli ihmeellinen sattuma, mutisi hän, mutta se ei kuitenkaan ole minua säikähdyttänyt; minulla on vahvat hermot.