— Ja vielä hauskempaa olisi saada tietää, miksi neiti yleensä on lähtenyt tälle yölliselle kävelyretkelle.
— Siitä en todellakaan ole velvollinen tekemään teille tiliä, luutnantti Rosenkrantz. Minä kärsin hieman unettomuudesta, ja sitten minä mielelläni kävelen yksinäisiä ja hiljaisia teitä, siinä kaikki.
— Mutta te ette ole päässyt tätä huonetta pitemmälle, eikö totta?
— Miten sen tiedätte, herra kandidaatti? kysyi hän.
— Sitä ei ole vaikea nähdä, vastasi "kandidaatti". — Tällaisessa ilmassa ei voi olla tuomatta sisälle lunta ulkoa tullessaan. Teidän kenkännehän eivät missään tapauksessa ole olleet lumessa.
Krag osoitti tyhjää taulun sijaa.
— Tämäkö teitä kauhistutti? kysyi hän.
Louise neiti katsoi sinne, ja väristys kävi hänen ruumiinsa läpi.
Sitten hän kääntyi luutnanttiin.
— Nukkuuko setäni?