— Kiitos.
— Miten itse voitte, Louise neiti?
— Erinomaisesti.
Krag katsoi hänen valvomisesta väsyneitä silmiään ja pudisti totisena päätään.
— Tiedättekö miksi? kysyi hän. — Miksi te nyt voitte niin erinomaisesti?
Louise neiti tuijotti kysyväisenä häneen.
— Siksi että nyt on selvä päivä. Varokaa öitä, neiti.
Samassa luutnantti Rosenkrantz tuli saapuville. Hän kysyi, missä Krag oli ollut koko aamupäivän.
— Kello kahdeksasta kymmeneen olen katsellut kartanoa, vastasi Krag. — Minua on huvittanut tämän vanhan herrastilan tarkasteleminen. Kello kymmenestä kahteentoista olen ollut sähkölennätinasemalla.
— Sepä pitkä sähkösanoma.