— Te teette minut levottomaksi, rakas ystävä.
Krag laski ystävällisesti kätensä hänen hartioilleen.
— Älkää pelätkö, vastasi hän, tämä yö on loppunut.
* * * * *
Luutnantti Rosenkrantz ei nähnyt Kragia ennenkuin seuraavana aamupäivänä kello kaksitoista. Silloin hän tuli sisälle punaposkisena ja tyytyväisenä karistellen lunta päältään.
Louise neiti otti hänet vastaan eteisessä juosten innokkaana häntä kohti.
— Ymmärrätte kai, pyysi hän, ettei sedän pidä saada tietää mitään?
— Mistä? kysyi Krag häneltä hymyillen.
— Viime yön epämiellyttävästä tapahtumasta.
— Sen minä kyllä ymmärrän, rakas neiti. — Mitäpä syytä olisi tehdä vanha mies suotta levottomaksi.