Mies kääntyi jälleen.
— Aivan oikein, mutisi luutnantti, joelle päin. Kenties hän aikoo toiselle puolelle eikä uskalla mennä yli sillan. Tähän aikaan kulkee paljon ihmisiä sillalla.
Krag pudisti päätänsä.
— Hän menee tehtaalle, sanoi hän.
— Insinööri Stenerin tehtaalle, sepä ihmeellistä. Tähän aikaan hän tuskin tapaa siellä ketään.
Krag ei vastannut. Hän kulki nopeasti eteenpäin pitkin aitausta, ja luutnantti seurasi häntä. Vihdoin he pysähtyivät niin lähelle tehdasta, että saattoivat nähdä kaiken, mitä sen lähistössä tapahtui.
Tehtaan ikkunat olivat pimeät. Ainoastaan siellä täällä näkyi valon pilkahduksia, jotka osoittivat, että vartijat tekivät kiertoretkiään. Heikko surina kuului nukkuvan jättiläisen sisustasta, moottorit olivat työssä.
Krag katsoi kelloaan.
— Vasta kolmen tunnin kuluttua työmiehet tulevat, sanoi hän. —
Hänellä on aikaa.
Mies, jota vaanittiin, jäi hetkeksi seisomaan hiljaa aitauksen eteen. Oli kuin hän olisi odottanut jotakin; hän seisoi tuijottaen lakkaamatta lähimpiin ikkunoihin.