Samassa sähkötuli syttyi sisällä. Krag ja Rosenkrantz väistyivät nopeasti lasioven edestä, jotta heidän kasvojansa ei näkyisi. Jokin olento ilmestyi konttorin ja etuhuoneen välille.
Mutta toinen olento näkyi hänen takanaan.
Luutnantti Rosenkrantz oli melkein ilmaista itsensä, niin suuresti hän hämmästyi nähdessään kuka se oli. Se oli Louise neiti harmaassa turkkiviitassaan; taaja musta harso peitti hatun ja pään yläosan.
Ulkona etuhuoneessa liikkui vielä joku olento, ja insinööri kuului huutavan:
— Voit jäädä sinne, Hans Kristian. Minun täytyy mahdollisesti lähettää hakemaan joku insinööri, silloin sinäkin olet kiltti ja lähdet.
Krag ei voinut päättää, kumpi Kristian se oli, vanhako vai nuori. Mutta se oli joka tapauksessa Jernegaardin miehiä. Varmaankin Louise neiti oli tullut hevosella.
Näytti siltä, kuin näillä molemmilla, insinööri Stenerillä ja Louise neidillä, olisi ollut tärkeitä asioita päätettävänä. He puhuivat hiljaisella äänellä, luultavasti siksi, että Hans Kristian ei kuulisi heidän keskustelujaan. Senvuoksi Krag ei myöskään voinut kuulla mitä he puhelivat, huolimatta siitä, että seisoi lähellä lasiovea. Luutnantti Rosenkrantz oli vetäytynyt hieman taaksepäin. Hän seisoi sanatonna ja katseli nuorta naista, joka istui hieman kalpeana ja nähtävästi hyvin väsyneenä.
Sitten kului aikaa puoli tuntia tai vähän enemmän, ja sillaikaa tapahtui seuraavaa: Insinööri Stener avasi erään seinävierellä seisovan kaapin oven, otti sieltä kirjan, kimpun arkkitehdinpiirustuksia ja muutamia muita papereja. Nämä hän levitti pöydälle Louise neidin eteen ja koetti hänelle selittää jotakin. Jonkun kerran Louise neiti katsoi häneen, ja hänen katseessaan oli silloin lämmin ilme, jota ei voinut väärinkäsittää.
Eräs seikka ilahdutti Kragia tämän tapahtuman aikana, nimittäin se, että uloimmassa huoneessa kuuntelijat eivät saattaneet nähdä eivätkä kuulla mitään koko asiasta. Mutta muutoin hän ei saattanut olla tuntematta aseman kiusallisuutta: tuossa istui kaksi ihmistä aavistamatta, että heitä urkittiin kahdelta taholta.
Vihdoin keskustelut näyttivät loppuneen, ja insinööri ja Louise antoivat toisilleen kättä, ikäänkuin olisivat tulleet yksimielisiksi. Insinööri lukitsi senjälkeen paperit kaappiin ja pisti avaimet taskuunsa. Sitten Krag kuuli hänen huutavan viereiseen huoneeseen: