— Nyt minä ymmärrän. Häneltä voitte aina saada paperit, mutta kaapista saaminen on epävarmempaa.

— Aivan oikein. Kas, nyt hän on saanut ne esille. Ja miten kiihkeästi hän puristaa ne kokoon. Nyt ne ovat hänen taskussaan.

— Kas, nyt hän menee.

— Ei, hän katsoo kelloa. Nyt hän odottaa.

Sisällä oleva mies jäi todellakin seisomaan ja odottamaan. Useita minuutteja kului. Krag mutisi:

— Mitä helkkaria hän nyt odottaa.

Mutta juuri silloin mies läksi liikkeelle. Nyt hänen aikansa näytti tulleen.

Ja samalla Krag sai arvoituksen ratkaisun. Äkillinen kilahtava soitto kuului ulkoa. Tehtaan suuri kello soitti päivän alkua. Krag näpähytti sormiaan.

— Hitto vieköön, sanoi hän, työmiehet tulevat. Hän tahtoo hävitä työmiesparveen. Hän ei tarvitse köysiportaita.

XXXVII LUKU.