Poissa.
Krag ja Rosenkrantz läksivät nopeasti konttorista ja riensivät käytävän läpi eteiseen. He kuulivat pakenijan askelet portaissa; hän kulki hitaasti ja hillitysti, ikäänkuin hänellä ei olisi ollut mitään kiirettä. Ja samalla sekaantui tehtaankoneiden jymyyn ja kellon viimeiseen sammuvaan kaikuun pihamaalta kuuluva askelten töminä, kun kaikki työmiehet kiiruhtivat päivätyöhönsä.
Tällä kertaa ystävyksillä oli hyvä onni. Juuri kun he aikoivat seurata pakenevaa pitkin portaita, tuli hissi ratisten ylös. Eräs konttorihenkilö saapui. Hän tuijotti ällistyneenä molempiin miehiin ja tuntiessaan toisen hän nosti lakkiaan. Mutta Krag ei välittänyt hänestä vähääkään. Hän veti luutnantti Rosenkrantzin mukaansa hissiin ja laskeutui alas hänen kanssaan. Saavuttuaan pihamaalle he näkivät pakenevan miehen levollisena häviävän portista juuri sisälle tulevan työväen joukkoon. Hän kulki edelleen aivan levollisena, eikä kukaan kiinnittänyt häneen huomiotansa. Mutta nyt Krag ja Rosenkrantz seurasivat aivan hänen kintereillään — ja heillekin oli nyt eduksi, että he saattoivat kätkeytyä työväen joukkoon, joka kopisevissa kengissään liukui suuren, jyrisevän hirviön holveihin.
Kameleontti kiiruhti kulkuaan — tällä kertaa hän ei ollenkaan hiipinyt vainioiden yli. Krag ja Rosenkrantz seurasivat häntä jonkun matkan päässä ja olivat innokkaasti keskustelevinaan.
— Minä näin hänen kasvonsa tuokion ajan, sanoi Krag. — Hän on naamioinut itsensä. Hänellä on musta piikkiparta ja sitäpaitsi hän on mustannut kulmakarvansa.
— Onko hän sitten todellakin agronomi Bringe?
— Se hän on.
— Minulle pysyy täydellisenä arvoituksena, mitä hyötyä hänelle on tästä ilveilystä.
— Se on hänelle elämänkysymys, vastasi Asbjörn Krag.
— Tavallinen agronomi, ylen kummallista.