— Puolentoista miljoonan, vastasi insinööri.
Louise neiti nauroi.
— Siitä näette, luutnantti Rosenkrantz, minusta tulee hyvin rikas tyttö.
Luutnantti taivutti päätään, kuten hän aina teki toisen ollessa ivallinen.
— Se on ihmeellinen testamentti, mutisi hän. — Kuka sen on tehnyt?
— Stig Jerne, kenraalin veli.
Entä jos hän ei ollutkaan kuollut! Tämä huima ajatus lensi paronin aivojen läpi.
— Mutta hänhän kuoli kymmenen vuotta sitten.
— Niin, täsmälleen kymmenen vuotta sitten. — Hän jätti jälkeensä suljetun kirjeen, joka oli avattava vasta kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja jonka olemassaolon minä mitä ankarimmin olin velvoitettu pitämään salassa. Kaksi päivää sitten aika meni umpeen, minä avasin kirjeen ja löysin testamentin.
— Ja nyt se on varastettu?