Kirjoituspöydän ääressä.
Asbjörn Krag laski pöydälle tärkeän paperin toisensa jälkeen. Toiset läsnäolijat, insinööri Stener, Louise, pastori ja luutnantti Rosenkrantz, kokoontuivat jännittyneinä hänen ympärilleen. Insinööri loi silmäyksen papereihin, nyökäytti päätään ja sanoi:
— Aivan oikein, siinä ne ovat.
Mutta sitten hän laski käsivartensa ristiin rinnalleen ja vaikeni. Hän ei ymmärtänyt mitään.
— Kello on nyt seitsemän, jatkoi Asbjörn Krag. Hän oli täysin levollinen, ja näennäisesti asia ei herättänyt ollenkaan hänen mielenkiintoaan. — Me ehdimme luoda silmäyksen asiaan, ennenkuin kenraali tulee.
— Kenraali, kysyttiin, tuleeko hän tänne?
— Niin, hän tulee. Minä olen puhellut hänen kanssaan hetki sitten, ja hän on nähnyt paperit.
— Mutta eikö hän enää ole vuoteessa? kysyi insinööri Stener kummastuneena.
— Ei, ei enää, vastasi Krag. — Voin teille ensiksi kertoa, hyvät naiset ja herrat, että kenraali Jernekin on nähnyt kameleontin.
— Sitä me emme ole ollenkaan tienneet, sanoi Rosenkrantz.