— Usko on usko, herra pastori, ja meillä täytyy olla oikeus pitää uskomme, koska näemme enemmän kuin te toiset ja näemme toisilla silmillä.
— Mutta nyt kai olet rauhoittunut. Sinä näet, että kaikki on hyvin.
— Siitä ei ole sähkösanomassa mitään mainittu. Mutta nyt minä luulen tietäväni miksi ovet sisällä liikkuvat.
Hän viittasi ikkunoihin, jotka loistivat jäänsinisinä kuutamossa.
— Miksi?
— Se on enne, herra pastori.
— Jälleen tämä taikausko! Ei ole olemassa mitään enteitä.
Mutta Hans Kristianilla oli omat ajatuksensa.
— Nyt minä menen kotiin, sanoi pastori. — En voi kuulla kauemmin tätä.
Hän lähti liikkeelle, ja Hans Kristian seurasi häntä lyhtyineen.