Kulkiessaan herraskartanon ohi hän pysähtyi tuokioksi ja kuunteli.
Mutta kaikki oli hiljaa.
Palvelijain rakennuksessa Hans Kristianilla oli kaksi omaa pikku huonettaan. Saavuttuaan vihdoin asuntoonsa hän huomasi vanhan vaimonsa Stiinan lepäävän valveilla.
— Siellä on ollut levotonta, kuiskasi Stiina. — Ja koirat ovat haukkuneet kauheasti.
— Minä tiedän sen, vastasi Hans Kristian.
Hän ei antanut vaimolleen mitään muuta selitystä.
Ripustaessaan kellonsa piirongin yläpuolella olevaan koukkuun hän huomasi sen olevan kaksi.
— Kello on kaksi, sanoi hän. — Siksi en voi nukkua kuin pari tuntia.
Minut on herätettävä kello neljä.
— Miksi nouset niin varhain? kysyi vaimo hämmästyneenä.
Ja Hans Kristian, vanha soturi, antoi vastauksen, joka torjui kaikki vastaväitteet, voimakkaimmatkin. Hän sanoi:
— Kenraali tulee.