— Se nyt on teidän viisasteluanne! jyrisi kenraali. — Ettekö ymmärrä, että tämä on aivan salaperäistä. Nämä aseet ovat aina olleet lataamattomina minun kirjoituspöydälläni.
— Se merkitsee, rakas kenraali, että te jätitte ne kolme vuotta sitten. — On varma, ettei ase itse ole varustanut itseään luodeilla, siitä siis saamme olla huoleti, mutta on ajateltavissa, että joku utelias on saattanut väliajalla kosketella näitä upeita kapineita.
— Mitä sinä, Hans Kristian, siitä sanot? kysyi kenraali.
— Minä sanon hyi helkkari, herra kenraali.
— Niin, se on kyllä hyvä, mutta sillä emme pitkälle pääse. Sinä itse olet aina puhdistanut minun aseeni, eikö totta?
— Olen.
— Silloin olet myöskin pitänyt hoidossasi nämä revolverit?
— Niin, sen olen tehnyt. Ja viimeksi kun puhdistin revolverit, eivät ne olleet latingissa.
— Milloin se tapahtui?
— Kolme päivää sitten.