— Mutta eihän se ole mikään toimi! huudahti Louise. — Mitä hän tekee?
Onko hän lääkäri, liikemies, insinööri?
Tällä kertaa luutnantti ei katsellut saappaittensa kärkiä, vaan hänen huomionsa kiintyi kattoon, aivan valkoiseen, koristeettomaan kattoon.
— Hän on kandidaatti, sanoi hän.
Louise neiti nauroi veitikkamaista nauruaan.
— Ja miten vanha herra kandidaatti on?
— Kolmekymmentäviisivuotias.
— Eikä hän tee mitään muuta kuin on kandidaatti ja kolmekymmentäviisivuotias?
— Ei ollenkaan mitään muuta hyödyllistä, vastasi luutnantti järkähtämättömän totisena.
— Silloin saatan ymmärtää, että hän on teidän hyvä ystävänne, vastasi Louise neiti ja härnäsi häntä sormellaan. — Tekin olette kolmekymmentäviisivuotias, asevelvollinen luutnantti, ettekä tee mitään muuta. Niin, se on totta, tehän olette myöskin paroni, ja se vie teidän aikaanne jonkun verran.
Kenraali nyhjäisi Rosenkrantzia kylkeen.