"Niin, kyllä jaksan sitä kantaa", sanoi hän, "mutta tuhat tulimmaista, miten raskas se on."
Niin pian kuin viulua liikutettiin, kolisi sen sisällä jokin raskas esine.
Liitospaikat olivat vielä kuivan saven peitossa, mutta muutoin oli viulu täysin vahingoittumaton. Ankkurin mukana oli se noussut tasaisesti ja hiljalleen vedenpintaan.
Kaikki kielet olivat ehjät. Asbjörn Krag näppäsi niitä, jolloin niistä lähti vääriä ja teräviä säveliä.
Läsnäolevat konstaapelit hymyilivät. He eivät olleet milloinkaan edes ajatelleet mahdollisuutta, että sellainen esine voisi löytyä meren pohjasta.
Niin pian kuin Asbjörn Krag ja Harald Brede olivat jääneet kahden kesken, haki edellinen murtoraudan työkalukaapistaan.
Heidän täytyi sahata pari minuuttia, ennenkuin saivat kannen irti.
Soittokoneen sisällys oli sangen hämmästyttävä.
Ensin nostivat he sieltä suuren kiven. Se oli ilmeisesti pantu sinne, jotta viulu pikemmin uppoaisi.
Sitten he saivat käsiinsä muutamia neliskulmaisia puupalasia.