"Hän sanoi nimensä olevan Salvesen ja olevansa Hotelli Europan ovenvartija."
"Vai niin. Anna hänen tulla sisään."
"Ehkä hän tietää jotakin uutta", virkkoi Harald Brede silmäillen vihaisin katsein viulua, "sillä onhan kaikki tämä vain pilaa."
"Sitä en usko", vastasi Krag, "sillä kuten tiedät, olen hotellien suosiossa. Niin pian kuin vähänkin epäiltävää tapahtuu, kertovat ovenvartijat sen heti minulle. Tämä Salvesen on käynyt täällä monta kertaa, vaikka hänellä ei olekaan ollut mitään mielenkiintoista kerrottavana. Mutta saammepa nähdä. Tässähän mies on."
Ovenvartija Salvesen astui sisälle syvään kumartaen. Hän pysähtyi ovelle kultareunainen lakkinsa kädessään.
"No", kysyi Asbjörn Krag, "mikä tuo teidät tänään tänne?"
Ovenvartija, joka hetken merkityksen tähden oli hyvin salaperäisen näköinen, aikoi juuri ruveta selittämään asiaansa, kun hän nähdessään kiillotetun viulun äkkiä silminnähtävästi muuttui.
Hän pudotti univormulakkinsa lattialle ja alkoi tuijottaa viuluun, ikäänkuin se olisi ollut joku merkillinen eläin.
"Mutta tämähän on todellakin ihmeellinen tapaus elämässäni", huudahti hän.
"Onko siinä sitten jotakin kummasteltavaa?" kysyi Asbjörn Krag. "Ettekö ole koskaan tullut ajatelleeksi mahdollisuutta, että viulu voidaan rikkoa?"