"Kyllä… mutta tämä viulu… Olen nähnyt sen aikaisemmin. Tunnen sen vaaleasta, kauniista väristään ja tallasta…"
"Todellako!"
Molemmat salapoliisit tulivat äkkiä erittäin kohteliaiksi.
"Olkaa hyvä ja istuutukaa…"
"Selittäkää tarkemmin", sanoi Asbjörn Krag, "juuri tuota viulujuttua me pohdimme. Tulitteko kenties tänne samasta syystä?"
"En, mutta se on tavallaan yhteydessä minun asiani kanssa."
"Katsopas vaan! Sehän oli onnenpotkaus. Sanotteko nähneenne viulun aikaisemmin? Milloin?"
"Keskiviikkona näin sen viimeksi. Tänään on meillä lauantai. Siitä on siis kolme päivää."
"Siinä tapauksessa on sen täytynyt löytyä vedestä heti sen jälkeen kuin se oli sinne heitetty", huomautti Harald Brede.
"Vedestä!" huudahti ovenvartija, "voiko olla mahdollista, että se on ollut vedessä!"