"Kyllä", vastasi Krag, "se vedettiin ylös ankkuriketjun mukana. Luultavasti on se pudonnut suoraan ankkurin päälle. Mutta selittäkää nyt. Näitte sen viimeisen kerran keskiviikkona. Olette siis nähnyt sen useampia kertoja? Milloin muulloin?"
"Maanantaina, kun itävaltalaiset tulivat."
"Itävaltalaiset?" huudahtivat Krag ja Brede yht'aikaa.
"Niin, maanantaina tuli junassa kaksi itävaltalaista. He asettuivat asumaan hotelli Europaan, ja oli heillä paitsi muita soittokoneita myöskin tämä viulu mukanaan."
"Mitä muita soittokoneita heillä oli?"
"Toinen bassoviulu."
Harald Brede naurahti.
"Ynnä torvi ja pieni rumpu."
Nyt nauroivat molemmat salapoliisit, ja ovenvartija joutui aivan pois suunniltaan.
"Niin — se on hyvin merkillistä", sanoi hän. "Juuri niiden itävaltalaisten takia olen täällä. Tehän, herra Krag, olette sanonut, että minä ilmoittaisin, jos näkisin jotakin epäiltävää. Ja tämä juttu tuntui minusta epäilyttävältä. Luulen että toinen itävaltalaisista on hullu."