"Silloin ei hän voi olla meille mielenkiintoinen."
"Mutta samalla hän näyttää olevan erittäin viisas. He ovat molemmat kunnon ihmisiä, kunhan vain ei olisi tuota kirottua soittoa."
"Soittoa?"
"Niin, he soittavat bassoviulua ja torvea tunnin joka päivä. Se ei ole juuri suloista kuulla. Toinen puhaltaa torvisooloa, toinen soittaa sitten soolon bassoviululla."
"Eivätkö he koskaan soita yht'aikaa?"
"Eivät, sitä en tiedä heidän tehneen. Mutta mitä kummaa tuo on?"
Ovenvartija oli havainnut ne eri esineet, jotka salapoliisit olivat viulun sisästä löytäneet.
Hän otti puupalasen kumpaankin käteensä ja katseli niiden maalauksia ilmeisellä mielenkiinnolla.
"Tunnetteko kenties myöskin ne?" kysyi Asbjörn Krag.
"Luulenpa tuntevani", vastasi ovenvartija. "Nämä puupalaset ovat maalatut aivan samanlaisiksi kuin seinät meidän huoneissamme. Ja katsokaahan tänne" — sanoi ovenvartija näyttäen toista puupalasta — "voisin vannoa, että tämä on otettu itävaltalaisten asuman huoneen laudoituksesta. Se on samanvärinen ja muodoltaan samanlainen. Mitä enemmän sitä katselen, sitä enemmän siinä suhteessa varmistun. Ei voi olla epäilystäkään siitä, herrat salapoliisit, että nuo puupalaset ovat sahatut hotelli Europan seinästä. Siitä olen aivan selvillä, mutta en siitä sen enempää viisastu."