"Antakaa puupalasten olla", sanoi Asbjörn Krag, "istukaahan ja rauhoittukaa. Ymmärtääkseni", jatkoi hän, "teidän täytyy selittää tämä asia juurta jaksaen."
IV.
KAUNIS ANARKISTI.
"Ensinnäkin", sanoi Asbjörn Krag, "tiedättekö itävaltalaisten nimiä?"
"Toisen nimi on Bleib ja toisen Wilkens. Bleib on tilanomistaja ja mikäli voin ymmärtää hyvin rikas. Wilkens on hänen sihteerinsä. Molemmat saapuivat mannermaajunassa kello kolme iltapäivällä. He ajoivat ajurilla hotelli Europaan. Niin pian kuin he olivat saapuneet, huomasin heti että tilanomistaja Bleib hyvin tunsi hotellin, vaikk'en minä voi muistaa nähneeni häntä aikaisemmin."
"Miten sen huomasitte?" kysyi Asbjörn Krag.
"Hän pyysi kaksi eri huonetta, numerot 21 ja 22, toisessa kerroksessa kadun puolella. Nyt sattui kuitenkin niin, että nämä huoneet olivat käytännössä, joten minun täytyi ilmoittaa hänelle, että hänen oli mahdotonta saada niitä.
"'Siinä tapauksessa en halua asua täällä', sanoi hän. Kun nyt ei kuitenkaan ollut mikään 'sesonki', emme me halunneet päästää luotamme niin hienoja vieraita kuin nämä näyttivät olevan. Minä menin siis niiden vieraiden luo, joilla oli nuo molemmat huoneet, ja pyysin heitä muuttamaan kahteen muuhun huoneeseen. Käytin tekosyynä sitä, että herra Bleib ja hänen sihteerinsä jo kauan sitten olivat tilanneet huoneet.
"Sillä tavoin saivat molemmat itävaltalaiset asua missä halusivat, ja herra Bleib kiitti minua avusta.
"Tavarat kannettiin huoneisiin. Niitä ei näyttänyt olevan erittäin paljoa. Molemmat bassoviulut ja torvi herättivät heti huomiotani.