"Luonnollisesti en."
"Kiitos, nyt voitte mennä."
Kun ovenvartija oli mennyt, sanoi Harald Brede:
"Minä puolestani luulen, että itävaltalaiset aivan yksinkertaisesti ovat hulluja."
"Ja minä olen vakuutettu, että he ovat aivan täysijärkisiä. Heidän toiminnassaan on huomattavissa eräänlaista logiikkaa. — He tulevat Kristianiaan päämääränään vuokrata huoneet numero 21 ja 22 hotelli Europasta. Minkätähden? — He pitävät joka päivä tunnin pirullista meteliä. Miksi? Tuskinpa huvin vuoksi. He sahaavat reiän hotellin seinään. Mitä varten? — Tässä jutussa on koko joukko salaperäisyyttä. Luulen, että siihen kätkeytyy joku arvoitus. Niin, rakas Harald Brede, nyt olemme vihdoinkin saaneet työtä…"
Harald Brede aikoi juuri vastata, kun ovi äkkiä avautui ja salapoliisipäällikkö astui sisään. Hänellä oli muutamia papereja kädessä.
"Herrat", sanoi hän, "tuon teille tärkeän tiedon. Olette luonnollisesti nähneet sanomalehdissä, että Baijerin prinssiä Friedrichiä odotetaan Kristianiaan lähipäivinä."
Molemmat salapoliisit olivat kyllä sen lukeneet.
"Ja tämän johdosta", jatkoi salapoliisipäällikkö, "olen saanut nämä kirjeet ministeriöstä. — Ensimmäisessä ilmoitetaan päivä ja tunti, jolloin prinssi saapuu Kristianiaan, ja meitä muistutetaan ryhtymään kaikkiin niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tavallisia ulkomaisten ruhtinasten vieraillessa. Mutta sen ohessa lähetetään meille Münchenistä ihastuttavan nuoren naisen valokuva ja seuraava huomautus:
"'Mikäli olemme saaneet tietää, pitäisi nuoren entisen näyttelijättären, Rosa Brennerin, oleskella Kristianiassa samaan aikaan kuin prinssi. Pyydämme Teitä tarkasti pitämään mainittua naista silmällä. On erittäin tärkeätä, ettei hän millään tavalla joudu ikävyyksiin, vaikkakin jokaista hänen askeltaan on vakoiltava. Olisimme Teille kiitolliset, jos antaisitte meille yksityiskohtaisia tietoja hänen oleskelustaan Kristianiassa.'"