"Neitiseni, älkää tunkeko sillä tavalla!"
Silloin viittasi neiti kädellään prinssiä kohden ja huudahti kovalla äänellä: "Vivat!"
Prinssi kääntyi ja huomasi hänet.
Ihmeekseen huomasi Asbjörn Krag että hänen kuninkaallinen korkeutensa äkisti säpsähti ja tuli vakavaksi. Tunsiko hän anarkistin? Pelkäsikö hän pommia tahi revolverinlaukausta?
Samassa silmänräpäyksessä tuli Asbjörn Krag koskettaneeksi Rosa
Brennerin teräslaukkua.
Neiti kääntyi heti, ja hänen silmänsä leimahtivat samalla kun hän tarttui lujasti laukkuun ikäänkuin suojellakseen sitä.
Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä oli Asbjörn Krag kadonnut ja sekaantunut kansanjoukkoihin, jotka nyt, prinssin ohiajettua, olivat muodostuneet kaaosmaiseksi joukoksi.
Nainen, jolla oli vihreä hatunsulka, palasi hotelliin veljensä seurassa.
Hotellin isossa ruokasalissa oli järjestetty juhlapäivälliset ruhtinaan käynnin johdosta.
Kun suuri orkesteri päivällisen aloittajaisiksi soitti Baijerin kansallishymnin, olivat neiti Rosa Brenner ja hänen veljensä jo asettuneet erääseen pöytään. He juttelivat innokkaasti. Nuori mies tilasi samppanjaa. He kilistivät keskenään ja hymyilivät kuin hyvät sisarukset ainakin. Nuoren naisen kasvot aivan loistivat ihastuksesta, ja hän oli erinomaisella tuulella.