XIII.
SELVITYS.
Silloin kuului äkkiä sähisevä ääni, jota seurasi heikko paukaus. Sekunnin ajan valaisi huonetta loistava valo. Senjälkeen sammui se taas. Kragin silmiä aluksi häikäisi. Mutta nyt hän myöskin ymmärsi, mitä oli tekeillä. Tilanne oli valokuvattu. Salamannopeasti käsitti hän, kuinka väärin oli arvostellut tilannetta.
Mutta nyt hän ymmärsi…
Prinssi syöksyi ylös, hyvin säikähtyneenä ja nuori nainen kiiruhti kovasti huutaen toiseen huoneeseen. Hänen kuninkaallinen korkeutensa tahtoi syöksyä Asbjörn Kragin kimppuun, mutta salapoliisi esti hänet siitä.
"Mitä tämä merkitsee!" huudahti prinssi. "Tämä on nyt jo kolmas kerta, kun te sekaannutte minun asioihini. Ettekö siis koskaan saata lakata tuosta ikuisesta murhayritys-lorusta!"
"Teidän kuninkaallinen korkeutenne", vastasi Asbjörn Krag, "valitan suuresti, että olen aikaansaanut tämän kiusallisen näytelmän. Mutta voin vakuuttaa teille, että se olisi tapahtunut ilmankin minun sekaantumistani asiaan."
"Mitä te tarkoitatte?"
Prinssi käveli kiivaasti edestakaisin, kuohuen raivosta.
"Tarkoitan paukausta ja valoa."