"Teidän kuninkaallinen korkeutenne", sanoi kristianialainen salapoliisi, "olen aina tähän saakka ollut väärässä, mitä tähän juttuun tulee. Mutta nyt on kaikki minulle päivänselvää. Saanko luvan tehdä erään ehdotuksen?"
Prinssi katseli häntä tutkivin silmäyksin. Leo Carsten ei suonut hänelle edes silmäystä.
"Mutta ensin täytyy minun saada vastaus muutamiin kysymyksiin", jatkoi
Krag.
"Kysykää! Me voimme vastata kaikkeen", sanoi Leo Carsten.
"Ei voida auttaa, että minun on oltava epähieno", sanoi salapoliisi, "se on aivan välttämätöntä. Ensinnäkin tahdon kysyä teidän kuninkaalliselta korkeudeltanne, tiesittekö, että Rosa Brenner tulisi Kristianiaan samaan aikaan kuin tekin."
"Sen kyllä tiesin. Olimme sopineet siitä, että kohtaamme toisemme täällä ja — eroamme. Niinkuin te kenties tiedätte neuvotellaan parhaillaan minun ja erään suuren valtakunnan prinsessan avioliitosta. Oli välttämätöntä katkaista minun ja neiti Rosan välinen suhde. Ja nyt olemme sekä neiti Rosa että minä sopineet keskenämme. Hän oli itse esittänyt, että hän jättäisi minulle takaisin muutamia kirjeitä, jotka voisivat saattaa minut huonoon valoon siinä tapauksessa, että ne joutuisivat tunnottomien henkilöiden käsiin."
"Ja nämä kirjeet olivat hänen teräslaukussaan?"
"Niin", vastasi prinssi, "vahvassa teräslaukussa, jota hän kantoi olkahihnassa. Varmemmaksi vakuudeksi olin kehoittanut häntä sallimaan veljensä matkustaa seurassaan."
"Tiesikö joku muu noista kirjeistä?"
"Otaksun", vastasi prinssi, "että hänen majesteettinsa tiesi, että neidillä oli hallussaan muutamia kirjeitä."