"On."
"Ja te tahdotte antaa hänen majesteetilleen kirjeet tuosta hinnasta?"
Leo Carsten alkoi nauraa.
"Mitä nauratte?" kysyi prinssi kärsimättömänä.
"Nauran vain ajatukselle, että luovuttaisimme kirjeet tuohon naurettavaan hintaan."
"Ajattelin juuri sitä", sanoi prinssi, ottaen samalla hattunsa ja vetäen hansikkaat käteensä.
"Silloin ei teillä, herra salapoliisi, ole muuta tehtävää kuin täyttää velvollisuutenne. Nämähän ovat kaksi katalaa rahojenkiristäjää, jotka ansaitsevat mitä ankarimman rangaistuksen."
"Epäilemättä, teidän kuninkaallinen korkeutenne", vastasi Leo Carsten, "mutta, onnettomasti kyllä, olemme nyt hänen majesteettinsa suojeluksessa. Meillä on paperit siitä. Meidän tarvitsee vain kääntyä konsuliviraston puoleen."
"Konsulivirasto ei toimi vastoin minun käskyjäni."
"Vai niin, silloin saamme heti kuulla häväistysjutun, teidän kuninkaallinen korkeutenne, verrattoman häväistysjutun, oikean maailmanskandaalin."