Prinssi oli ottanut viittansa hartioilleen.
Krag saattoi nyt kuulla useampien salapoliisien keskustelevan oven takana ja puhui senvuoksi tahallaan niin kovasti, että sekä Harald Brede että muut kuulisivat. Hän sanoi:
"Mikäli voin ymmärtää, on tällä kertaa viisi — kuusi salapoliisia ovien ulkopuolella."
Prinssi rypisti otsaansa.
"Pysykää tyynenä, teidän kuninkaallinen korkeutenne. Lähtiessänne tästä huoneesta, lähdette herra Brennerinä. Ei kukaan saa tietää, että olette ollut täällä."
Leo Carsten tokaisi väliin:
"Unohdatte meidät, herra salapoliisi. Ajatelkaahan, jos mieleemme johtuisi salaisuuden paljastaminen."
"Siihen te ette koskaan tule saamaan tilaisuutta", sanoi Asbjörn Krag, "koska tuumin vangita teidät."
"Minä toivon, ettei sitä tapahdu", keskeytti prinssi, "en halua mitään häväistysjuttua."
Leo Carsten nauroi.